Tee.mu

Riisiä, savustettua makrillia ja joku muikunnäköinen pikkukala, salaattia, marinoituja vihanneksia, kananmuna ja nattoa (mädätettyjä papuja). Siinä japanilainen aamiainen, jolla pärjää kyllä pitkälle. Monet maut oli aika happamia, mutta kai niihinkin tottuisi ajan mitttaa.

Otimme taas pyörät allemme ja suuntasimme kohti kaupunkia. Tutustuimme pari tuntia Matsumoton linnaan. Linna on Japanin vanhin puinen linna, joka on rakennettu 1595 ja on yksi kansallisaarteista. Sen kuudessa kerroksessa sotaherrat pohtivat strategioitaan ja samurait juoksivat ikkunalta toiselle puolustaessaan linnaa jousin ja tussarein. Käymisen arvoinen paikka, mutta ei sovi huonojalkaisille, koska portaita oli paljon ja askelmien väli oli jopa 50cm.

Edellisenä iltana näimme linnan katolla haikaran ja linnan vallihaudassa paljon isoja monneja, jotka suu auki kärkkyivät ruokaa ihmisiltä. Illalla meidän oli tarkoitus mennä suosittuun Asama onsen-resortiin kylpemään, mutta rankkasade yllätti meidät. Vaatteet märkinä palasimme majapaikkaamme, joten onsen jäi käymättä. Asama on alue Matsumotossa, jossa on useita onseneita ja rotemburoita (ulkoilma-altaita).

Pohjois-Korea näemmä uhittelee muille, kun se laukaisi muutaman ballistisen ohjuksen. Kohtuullisen lähellä ainakin Suiomesta katsottuna tuota maata ollaan, mutta eipä tuo ole täällä Japanissa mitenkään näkynyt hallituksen kommentteja lukuun ottamatta Tags:japani,pohjois-korea,matkailu,ohjuskokeet

Jätimme aamulla Kioton vauhdilla taaksemme. Vaihdoimme Suomesta ostamamme Japan Rail Pass voucherimme oikeisiin lippuihin ja varasimme paikat junaan. Noin 300km/h kiitävä Shinkansen-juna vei meidät Nagoyaan, jossa pidimme lounastauon. Tauon jälkeen hyppäsimme Japanin alpeille Matsumotoon vievään junaan. Tuo juna oli hieman verkkaisempi, mutta eipä meillä mihinkään kiire ollut.

Parin tunnin matkalla näimme niin kaupunkia, maaseutua kuin vuoristokyliä. Japanissa on tapana venyttää sanojen loppua, mutta kun saavuimme perille, junassa kuulutettiin “Matsumotoooooooo”, joka oli jo aika huippua. Majapaikkamme Ryokan Seifuso tarjosi mahdollisuuden Matsumoton asemalta noutamiseen, joten soitin omistajalle ja pyysin hakemaan meidät. 15 min päästä omistaja kurvasi aseman pihaan sporttisella pakulla ja vei meidät majataloonsa. Majatalossa omistaja piti meille noin puolen tunnin esitelmän talon palveluista ja Matsumoton nähtävyyksistä. Mukavaa .

Illalla lainasimme talon polkupyöriä ja laskimme pari kilometriä alamäkeen Matsumoton keskustaa ihmettelemään. Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä ryokanin onsenissa eli japanilaisessa kylvyssä. Sit nukutti.

2.7.2009: Aamu alkoi hillittömällä selkäkivulla. Ylös ei päässyt, eikä makuuasentokaan helpottanut tilannetta. Lääkäriin en ajatellut lähteä, mutta jos jostain löytyisi hieroja niin hyvä. Ryokanin henkilökunnalta saatiin pari vinkkiä hieromalaitoksista. Monen mutkan ja erittäin avuliaiden ihmisten avulla päädyimme japanilaisen fysioterapeutin vastaanotolle. Terapeutti hieroi, paineli ja väänteli melkein koko ruhoa tunnin verran eestaas jonka jälkeen kipu vähän helpotti. Käsittelyn jälkeen olin jo kävelykunnossa ja jatkoimme kaupunkikierrosta.

Kävimme syömässä läheisellä ruokatorilla ja ostin sieltä myös japanilaisen kokkiveitsen. Aritsu-niminen kuuluisassa veitsikaupasta saa kaikenlaista teräviä vehkeitä niin nuudelin, kasvisten kuin kalankin pilkkomiseen. Nuudelia tulee sen verran harvoin pilkottua, että päätin ostaa yleisveitsen. Veitseen sai kaiverrutettua oman nimen japanilaisin kirjaimin. Uskaltaakohan niin hienoa veistä edes käyttää.

Illalla menimme vanhalle Gionin alueelle syömään. Gion on tunnettu geisha-ravintoloistaan, jossa maikot viihdyttävät asiakkaita. Kun asiakas lähtee koko ravintolan henkilökunta menee ulos asti kiittämään asiakasta käynnistä ja huutelevat vielä kohteliaisuuksia perään. Jännä tapa. Itse söimme hieman tavallisemmassa ravintolassa sitä sun tätä pieninä annoksina.

Myöhemmin illalla näimme hieman huvittavankin takaa-ajon, jossa poliisi jahtasi moottoripyörähurjastelijoita. Ensin meni moottoripyörä kakspäällä ja sitten tuli skootteripoika, joka mutkitteli poliisiauton edessä, jottei poliisit saisi moottoripyöräilijää kiinni. Illan päätteeksi vuokrasimme Jumbo Karaokesta huoneen ja hoilotimme siellä tunnin verran. Biisikatalogi oli puhelinluettelon paksuinen ja saatavilla oli myös esim. The Rasmuksen biisejä. Kyseisessä laitoksessa oli n. 50 karaokehuonetta, joten melko Jumbohan se oli. Huoneen vuokra oli 1360¥ ja hintaan sisältyi juomat. Bussiliikenne meillepäin loppui jo yhdentoista jälkeen, joten otimme taksin ryokanille. Sen pituinen se päivä.

Pikavinkki: päivän bussilippu Kiotossa maksaa 500¥ ja sen voi ostaa bussikuskilta. Lippu leimataan ensimmäisellä kerralla bussista lähtiessä ja sen jälkeisillä matkoilla sitä vain vilautetaan kuskille. Metroja emme Kiotossa käyttäneet, koska bussiverkosto on todella hyvä ja välimatkat kohtuullisia.

Eilen kävimme useammassakin Kiotolaisessa temppelissä. Temppelit näyttävät olevan koko kansan paikkoja, joiden puistoissa pelaillaan jalkapalloa ja ulkoilutetaan koiria. Heräsimme aikaisin ja suuntasimme valtavaan keisarilliseen puistoon. Tarkoituksena oli ostaa aamupalaa puistopiknikille puistoon, mutta matkan varrelle ei satunut kauppoja. Niinpä aamiaiseksi koitui toastit turistikahvilassa. Imperial palacen puisto oli melko iso. 3km x 0,7 km alueelle mahtuu pari palatsia, parkkipaikkoja, 2 järveä ja parit tenniskentät. Puistosta suuntasimme Ginkaju-temppelille, jonka hopeinen paviljonki oli remontissa. Zen-puutarha valtavine hiekkaasetelmineen sekä muut rakennukset olivat kuitenkin niin kauniita, ettei kiinniolo haitannut. temppeli oli kukkulan juurella, bambumetsän kupeessa ja puutarhapolku kiersi lammen ympäri kukkulan rinteillä. Tiluksista pidetään hyvää huolta: useampikin puutarhuri näkyi matkan varrella, mm. lakaisemassa kivä. Alueella on myös teehuone ja -kauppa. Luokkaretkellä olevat koululaiset näyttävät keräävän temppelivierailuista leimoja: mekin otimme sellaisen lippuun. Päivän aikana tuli pari kertaa käytyä Kioton päärautatieasemalla vaeltamassa, syömässä ja ostoksilla. Rautatieaseman yhteydessä on kaksikin eri kauppakeskusta (Cube ja joku toinen). Kaksi kerrosta on pelkästään ravintoloille. Kymppikerroksessa on Ramen-sopparavintoloita ja 11.-kerroksessa muita ravintoloita. Ramen-ravintoloissa jokaisen ravintolan ulkopuolella on automaatti, josta valitaan ja johon maksetaan haluttu ruoka. Sen jälkeen astutaan sisään, annetaan automaatista saadut laput tarjoilijalle ja istutaan osoitetulle paikalle odottamaan soppaa. Melko yksinkertaista vaikkakin hieman erikoista. Asemalla on myös näköalatasanne sekä 10., että 11. kerroksessa. Sieltä voi tutkailla Kiotoa kattoperspektiivistä. Kerrokset 1-9 ovatkin sitten kauppakeskuksen käytössä ja toinen kauppakeskus on maan alla. Harvoin on rautatieasemalla kulunut noin paljon aikaa… Päivällä kävimme myös Furitsu Inari (tms.) -temppelialueella, jossa oli hillittömästi punaisia portteja. Yli 600 rappusen ja jokusen km ylämäkikävelyn jälkeen tulimme mäen päälle, josta näki Kioton kaupunkia vielä rautatieaseman näköalatasannetta korkeammalta. Koko matkalle oli laitettu noita portteja toisensa perään, joten niitäkin täytyy olla satoja. Selkä ei tykännyt tuosta reissusta ja tuntia myöhemmin iskikin noidannuoli. Ja aamulla kipu jatkui…

Toisen päivän aamu 7:30 Kiotossa. Lento oli lopulta puolisen tuntia etuajassa. Shuttlematka Kiotoon kesti pari tuntia ja toi suoraan ryokanimme ovelle. Näppärää. Eilinen menikin melkein jetlagia vastaan taistellessa, mutta ehdimme käydä jonkin verran kaupungilla tutustumassa temppeleihin ja vanhaan Kiotoon.

Paikallinen bussikulttuuri tuli myös tutuksi: takaovesta sisään ja matkan maksu tasarahalla etuovesta poistuttaessa. Jos ei ole tasarahaa etuosassa on rahanvaihtoautomaatti 1000¥:n seteliin asti. Kioton sisäiset bussimatkat ovat pääosin kiinteähintaisia ja maksavat matkan pituudesta riippumatta 220¥/hlö, joka on n. 1,70e.

Iltapäivällä alkoi kova vesisade, joka loppui vasta yöllä. Ostimme parin euron sateenvarjot, joiden avulla pärjäsi kohtuullisesti. Saas nähdä tarviiko niitä tänäänkin. Löysimme illalla mukavan ravintolan, jossa istuttiin tiskillä ja tilattiin ruokaa sitä mukaa, kun mieli teki. Söimme sushia, yakitori-vartaita, lohta, kasvis-tempuraa ja tietysti riisiä. Jälkiruuaksi kuumat saket. Loppulasku 6700¥= 50e eli ihan kohtuuhinta.

Majapaikkana meillä on Rakucho Ryokan keskustasta vähän pohjoiseen. Ryokanit ovat paikallisia majataloja, joissa nukutaan futonilla omassa pienessä jokusen tatamimaton kokoisessa huoneessa. Tässä huoneessa on sen verran tilaa, että futonit on koko ajan lattialla, mutta joissain paikoissa futonit otetaan illan tullen kaapista. Nyt aamupalalle johonkin.

22:24 Suomen aikaa: Lennämme juuri Irkutskin yli sen koillispuolelta. Matkaa on vielä 3500km/4h10m. Alkumatkasta ei ollut kovinkaan paljon pilviä, joten maisemia näki melko pitkään. en ollut tätä ennen nähnyt Pietariakaan livenä, mutta nyt se tuli nähtyä pilvettömältä taivaalta. Vieressä istuu tokiolaismies, jonka kanssa juteltiin niitä näitä ennen kuin kone pimennettiin ja porukka pisti laput silmille. Kyseinen mies oli käynyt tällä kertaa Norjassa ja tykännyt kovasti. Suomessakin hän oli käynyt pari vuotta sitten. Jyväskylä oli tuolloin ollut mielenkiintoinen paikka. Ehkä se on sitä vieläkin. Vieruskaveri tarjosi myös jotain japanilaisella pippurilla maustettuja snackseja ja minä vastatarjosin hänelle suklaata. Molemmat oli tyytyväisiä. Yritimme taklata aikaeroa heräämällä aamulla jo kuuden maissa, mutta eipä tunnu uni tulevan vielä näin aikaisin. Taisin New Yorkista tullessakin valvoa koko lennon ja nukkua sitten kotona univelkaa pois. Tosin Japaniin ei olla menty nukkumaan, joten nythän olisi hyvä aika nukkua. Jatkamma lentoa taas yhden elokuvan merkeissä. Josko katsois tämän japaniksi dubattuna niin vois alkaa nukuttamaan.

Aivan älyttömästi ihmisiä Helsinki-Vantaalla. Automaatilla tehty lähtöselvitys+baggade drop+turvatarkastus vei yli tunnin, mut onneks oltiin ajoissa. Kentän käytävilläkin saa kävellä melkein jonossa. Passintarkastus meni nopeadsti, kun EU-kansalaisille oli oma jono. Automaatista saatiin lennolle huonot paikat, mut onneks baggade drop-tiskin täti etsi meille paremmat paikat hieman taaempaa. Puolisen tuntia boardingiin OH-LGB-koneeseen.

Parin tunnin päästä lähtee lento Osakan lähellä olevalle Kansai Internationalille (KIX).  Olemme reissussa puolitoista viikkoa käyden Kiotossa, Matsumotossa ja Osakassa. Mukaan lähtevää tavaraa on tällä kertaa yllättävän vähän. Turha tavara on pyritty jättämään minimiin ja mukaan lähteekin vain 65L:n matkailurinkka ja yksi reppu.

Jokaiseen kohteeseen on varattu majapaikka kolmeksi yöksi. Suomesta on ostettu 7 päivän Japan Rail Passit kohteiden välillä liikkumiseen. Koska Rail Pass ei riitä koko matkan ajaksi menemme MK:n shuttlella lentokentältä Kiotoon ja otamme Passit käyttöön vähän myöhemmin.

Lennot on suoria Finnairin lentoja HEL-KIX-HEL. Menolento lennetään kohta laivueesta pois jäävällä MD-11-koneella ja takaisin tulemme samanlaisella Airbus A330-koneella, kuin Atlantiin äskettäin hävisi. A330:t on uusimpia tulokkaita Finnairin laivastoon ja yhdessä A340:n kanssa ne korvaavat MD-11-koneet pitkänmatkan lennoilla.

Niin se Japani. Ensiksi suuntaamme siis Kiotoon ihailemaan temppeleitä ja vanhaa kaupunkia sekä ottamaan tuntumaan Japanilaiseen kulttuuriin. Sen jälkeen junalla Japanin alpeille Matsumotoon Onsen-kylpylöihin ja omatoimisille luontoretkille. Loppuaika meneekin Osakan suurkaupungissa ennen kotiinlähtöä.

Alla Osaka, Kioto ja Matsumoto Gmapsilla, jotta saa vähän havainto missäpäin Japania paikat sijaitsevat:

Näytä Japani@Tee.mu suuremmalla kartalla