Kiotossa temppelipäivä
Eilen kävimme useammassakin Kiotolaisessa temppelissä. Temppelit näyttävät olevan koko kansan paikkoja, joiden puistoissa pelaillaan jalkapalloa ja ulkoilutetaan koiria. Heräsimme aikaisin ja suuntasimme valtavaan keisarilliseen puistoon. Tarkoituksena oli ostaa aamupalaa puistopiknikille puistoon, mutta matkan varrelle ei satunut kauppoja. Niinpä aamiaiseksi koitui toastit turistikahvilassa. Imperial palacen puisto oli melko iso. 3km x 0,7 km alueelle mahtuu pari palatsia, parkkipaikkoja, 2 järveä ja parit tenniskentät. Puistosta suuntasimme Ginkaju-temppelille, jonka hopeinen paviljonki oli remontissa. Zen-puutarha valtavine hiekkaasetelmineen sekä muut rakennukset olivat kuitenkin niin kauniita, ettei kiinniolo haitannut. temppeli oli kukkulan juurella, bambumetsän kupeessa ja puutarhapolku kiersi lammen ympäri kukkulan rinteillä. Tiluksista pidetään hyvää huolta: useampikin puutarhuri näkyi matkan varrella, mm. lakaisemassa kivä. Alueella on myös teehuone ja -kauppa. Luokkaretkellä olevat koululaiset näyttävät keräävän temppelivierailuista leimoja: mekin otimme sellaisen lippuun. Päivän aikana tuli pari kertaa käytyä Kioton päärautatieasemalla vaeltamassa, syömässä ja ostoksilla. Rautatieaseman yhteydessä on kaksikin eri kauppakeskusta (Cube ja joku toinen). Kaksi kerrosta on pelkästään ravintoloille. Kymppikerroksessa on Ramen-sopparavintoloita ja 11.-kerroksessa muita ravintoloita. Ramen-ravintoloissa jokaisen ravintolan ulkopuolella on automaatti, josta valitaan ja johon maksetaan haluttu ruoka. Sen jälkeen astutaan sisään, annetaan automaatista saadut laput tarjoilijalle ja istutaan osoitetulle paikalle odottamaan soppaa. Melko yksinkertaista vaikkakin hieman erikoista. Asemalla on myös näköalatasanne sekä 10., että 11. kerroksessa. Sieltä voi tutkailla Kiotoa kattoperspektiivistä. Kerrokset 1-9 ovatkin sitten kauppakeskuksen käytössä ja toinen kauppakeskus on maan alla. Harvoin on rautatieasemalla kulunut noin paljon aikaa… Päivällä kävimme myös Furitsu Inari (tms.) -temppelialueella, jossa oli hillittömästi punaisia portteja. Yli 600 rappusen ja jokusen km ylämäkikävelyn jälkeen tulimme mäen päälle, josta näki Kioton kaupunkia vielä rautatieaseman näköalatasannetta korkeammalta. Koko matkalle oli laitettu noita portteja toisensa perään, joten niitäkin täytyy olla satoja. Selkä ei tykännyt tuosta reissusta ja tuntia myöhemmin iskikin noidannuoli. Ja aamulla kipu jatkui…
