Tee.mu

Valitsimme alppikohteeksemme Hakuban, koska sinne pääsi Matsumotosta suoraan junalla. Esim. Kamikochille olisi pitänyt matkata yksityisellä junalla (Japan Rail Pass ei käy) ja vielä tunnin verran bussilla, joten retkeen olisi kulunut sekä aikaa että rahaa.

Hakuba oli yksi Naganon olympialaisten 1998 kilpailupaikoista, ainakin miesten syöksylasku ja mäkihyppelyt pidettiin siellä.

Junamatka Hakubaan kulki metsäisten vuorien ja riisipeltojen halki. Matkan varrella oli myös 2 suurta järveä, joilla näkyi kalastajia veneineen. Vuorilta juokseva kirkas jokikin iahdutti junan ikkunasta nähtynä.

Kävelimme Hakuban asemalta noin parin kilometrin matkan Karamatsu-vuoren (2 430 m) gondolihissin lähtöpaikalle (Happo-one station). Myös taksilla (n. 1 200 y), bussilla ja vuokrapyörällä pääsisi.

Edestakainen hissimatka vuorelle maksaa 2 600 yeniä. Matka taitetaan kolmella eri välineellä: ensin gondolihissillä 1400 metriin, sitten tuolihissillä ensin 1680 metriin, sitten 1820 metriin. Ne, joilla on aikaa, hyvä kunto ja hyvät varusteet voivat säästää kävelemällä osan matkasta. Me menimme hisseillä

Ylimmältä asemalta on noin 80 minuutin matka Happo-ike-lammelle (2 080 m). Lammelta voi jatkaa vielä 2,4 km:iin, mutta se vaatii jo kiipeilyvarusteita. Muuten vaellus ylös sujuu melko helposti kivistä ja paikoitellen puusta tehdyllä polulla. Valittavissa on myös suorempi ja kivisempi reitti. Jotain alemman kivitetyn polun haastavuudesta kertoo se, että valtaosa kanssavaeltelijoista oli jo iäkkäämpiä – ehkäpä eläkeläisiä.

Ilma oli hieman pilvinen, joten mielettömän pitkälle ei nähnyt. Välillä aurinko kuitenkin paljasteli lisää vuoria. Maisemat olivat kauniita, vuori oli täynnä vihreitä puita sekä erilaisia kukkasia. Kuulimme myös paljon lintujen ääniä sekä parinkin lätäkön kohdalla ilmeisesti sammakoiden kurnutusta. 1 900 metrissä oli vielä heinäkuun alussa muutamia lumialueita, joiden alla virtasi vesi. Yhdessä kohdassa lunta oli vielä polullakin.

Vuoreilun jälkeen Hakubassa voisi nauttia onseneissa. Meidän piti ehtiä junaan, joten onsen jäi seuraavalle kerralle. Muuten Hakuba muistuttaa perinteistä alppikylää: hotelleja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja pari urheilukauppaa. Vaikka paikka ei olekaan kovin japanilainen, voisi täällä hyvin viettää pari päivää retkeillen ja kylpien.

Paluumatka paikallisjunassa (one-man-train) oli mukava. Ilta-aurinko paljasti entistä enemmän vuoria radan ympäriltä.