Olut Japanissa
Kun Kiotossa menin ensimmäiseen juomakauppaan niin ensimmäisenä silmään skottilaisen Brewdog-panimon Punk IPA-olut. Samassa hyllyssä oli myös muita tuontioluita: Guinnessin kahta olutta, Heinekenin Japanissa tehtyä lageria, kolmea laatua Chimayta, Solia ja Hoegaardenia. Jokaista oli kaupassa vain pari pulloa, joten ehkä tuontioluiden suosio on vasta kasvamassa.
Olut on Japanin suosituin alkoholijuoma. Olut tuli Japaniin hollantilaisen mukana. Ensimmäinen testipano sanotaan tehdyn vuonna 1853, jolloin japanilainen, hollantilaisen lääketieteen tohtori, Koumin Kawamoto teki testierän hollantilaisen reseptin mukaan. Ensimmäisen kaupallisen panimon perustivat amerikkalaiset vuonna 1870 Yokohamaan. Asahin , Kirinin, Suntoryn ja Sapporon panimot valmistavat nykyään pääosan kaikista japanilaisten juomista oluista ja virvoitusjuomista. Japanissa myydään myös paljon olutta jäljitteleviä, milloin mistäkin käytettyjä käytettyjä, alkoholijuomia.
Oikea olut on pääosin vaaleaa lageria, joka suomalaista kollegaansa kevyempää ja sen valmistuksessa on yleisesti käytetty myös riisiä ja jopa maissia. Panimojättien valikoimissa on myös brittityylistä alea, tsekkiläistyyppistä tummaa lageria ja saksalaistyyppistä pilsiä, mutta nuo eivät suurta suosiota ole saavuttaneet, eivätkä mielestäni edes esikuviaan paljoa muistuta. Pienpanimoitakin toki on, mutta niiden oluet eivät juuri omaa aluetta laajemmalle leviä.
Suurimpien panimoiden lagerit eivät juuri eroa toisistaan maussa eivätkä hinnassa, joten markkinat taitavat jakautua niiden kesken melko tasaisesti. Koska olutta ei markkinoida hinnalla, sitä markkinoidaan erikoisilla tölkeillä, kausioluilla ja hienoilla pakkauksilla. Nämä oluenkaltaiset juomat jakautuvat kahteen ryhmään.Happoushun (suom. vaahtoava alkoholijuoma) mallaspitoisuus on alle 67%. Japanin laki kieltää kutsumasta tuollaista juomaa olueksi. Happoushua alettiin valmistaa edullisemman oluenkaltaisen juoman toivossa. Koska Happoushua ei saatu kutsua olueksi siitä ei myöskään tarvinut maksaa oluetveroa, jolloin hinta oli alhaisempi. Japanin viranomaiset huomasivat tuon verotuksen porsaanreiän ja nostivat happoushun veroa jolloin hintaero olueeseen kutistui ja osa juoman ostajista palasi takaisin oluen nautiskelijoihin. Hyvä niin. Myös jotkut länsimaiset marja- ja hedelmäoluet lasketaan happoushuihin niiden vähäisen mallaspitoisuuden vuoksi.
Seuraavaksi oluen ja happoshoun veroja yritettiin kiertää valmistamalla alkoholijuomia soijasta tai pavuista. Noita juomia kutsutaan harhaanjohtavasti dai-san no biru = kolmannen kategorian oluiksi. Tölkit on kaikissa em. juomissa hyvin samantyyppisiä, joten olutta kaupasta ostaessa saa olla hyvin tarkka, että saa olutta eikä mitään sinnepäin.
Lentokoneessakin tarjottiin japanin suosituinta olutta Asahin Super Dryta. Olut oli valmistettu lisenssillä Englannin Asahille tsekeissä. Eurooppalaisia oluita valmistetaan lisenssillä Japanissa ja päinvastoin. Helsinkiläisten sushipaikkojen Kirinit ja Asahitkin taitavat olla japanilaisten oluiden eurooppalaisserkkuja.
