Tee.mu

Matsumoton ihastuttavassa majapaikassamme Ryokan Seifuso:ssa oli mahdollisuus kokeilla kimonoa ja osallistua teeseremoniaan. Emäntä Taeko Tanako on opiskellut teeseremoniaa ja näyttää mielellään, miten kaikki tapahtuu.

Aluksi meidät puettiin kimonoon (naiset) ja yukataan (miehet). Kimonon pukemisesta ei yksin selviä, sillä kankaan on laskeuduttava prikulleen oikein ja vyön oltava kauniilla rusetilla selän takana.

Kimono on vähän kuin aamutakki (kuten yukatakin), mutta siinä on leveät “lepakkohihat” sekä kiristysaukot kainaloiden alla. Kimonon alle puetaan alushame ja kietaisupaita, joka kiristetään kangasvyöllä. Ei kannata pidättää hengitystä tässä vaiheessa, sillä vöitä tulee vielä 2 lisää ja olo voi tulla turhan tukalaksi, jos yrittää leikkiä hoikkaa. Tosiasiahan on, että kimonossa varmasti kaikki näyttävät prinsessoilta.

Kun kimono on puettu päälle ja kiristetty yhdellä vyöllä, se asetellaan niin, että lopputulos muistuttaa oikeastaan paitaa ja hametta. Osien asettelu tuntuu olevan tarkkaa puuhaa ja kainalon kiristysaukot ovat kätevät, kun kangasta pitää vetää eri suuntiin oikean muodon saavuttamiseksi.

Kaiken kruunaa leveä vyö, obi, jonka pukemisessa on omat niksinsä: obi heitetään ensin ristiin toisen olkapään yli – näin saadaan kummastakin puolesta oikeanpituiset. Obi sidotaan kiinni takaa esimerkiksi suureksi rusetiksi. Sitomistyylejä on monia.

Seifuso-ryokanissa järjestetään myös teeseremonioita vieraiden niin halutessa. Omistaja Taeko on viidennen tason teemestari ja hän on siis virallinen teeseremonioiden pitäjä.

Seremoniassa astiat on tatamilla tarkalleen määrätyissä paikoissa ja liikkeet suoritetaan ohjesäännön mukaan. Juoman valmistaja ei itse juo teetä, vaan tarjoilee sitä muille.

Juoma-astia puhdistetaan, sitten siihen lisätään jauhemaista vihreää teetä. Seos vispataan partasudin näköisellä vehkeellä pinnalta vaahtoavaksi. Juoma tarjoillaan määrätyillä sanoilla höystettynä kohdehenkilölle, joka kiittää.

Kohdehenkilö pitää kuppia vasemmalla kädellä, kääntää sitä pari kertaa oiken käden peukalo-etusormi -otteelle myötäpäivään ja hörppää teen 3-4 hörpyllä, joista viimeinen ryystäen. Sen jälkeen hän pyyhkii peukalo-etusormi -otteella juomakohdan puhtaaksi ja pyyhii sormet paperiin. Kuppia käännetään tämän jälkeen vastapäivään yhtä paljon kuin alussa, kiitetään teestä ja laitetaan kuppi pöydälle.

Markus Kajon Japania käsittelevää tv-sarjaa mukaillen: “mahdottoman hidas tapa juoda teetä.” Hieno kokemus kuitenkin.

Jos matkaat Japanin Alpeille päin, suosittelemme lämpimästi Seifu-so-ryokania Matsumotossa.

Jet lag eli aikaeroväsymys vaikuttaa jokaiseen eri tavalla, mutta yleisesti ensimmäisinä matkapäivinä nukkuminen yöllä ja valvominen päivällä voi olla hankalaa. Toiset yrittää siirtää sisäistä kelloa jo etukäteen kohdeaikaa vastaavaksi ja toiset syö nukahtamislääkkeitä lentokoneeseen mentäessä.

Jostain muistan lukeneeni, että jet lag voi kestää yhtä monta päivää, kuin ylitettyjä aikavyöhykkeitä. Ylitimme tänne Japaniin lentäessämme 6 vyöhykettä, mutta ei jet lag meillä kuutta päivää kestänyt. Ensimmäisinä päivinä tapahtui välillä hauskojakin äkkinukahtamisia Kiotolaisessa bussissa jutellessa ja Ryokanin tatamilla kirjaa lukiessa. Jet lagi taisi olla lopulta ohi kolmessa päivässä.

Nyt kun jet lagista on päässyt eroon, niin matka alkaa olla loppusuoralla. Huomenna lähtee lento Suomeen, jossa nukkumaan pitäisi mennä 6 tuntia myöhemmin. Voi siis olla, että alkaa nukuttaa jo tuossa viiden-kuuden aikaan iltapäivällä, joka on täällä normaali nukkumaanmenoaika (11-12). Kai se on kärsittävä. Jos ei nukuta yöllä, niin voihan sitä vaikka järjestellä matkakuvia.

Junassa Okayaman kohdalla. Vielä vähän matkaa Hiroshimaan. R nukkuu.

Jätimme aamulla Kioton vauhdilla taaksemme. Vaihdoimme Suomesta ostamamme Japan Rail Pass voucherimme oikeisiin lippuihin ja varasimme paikat junaan. Noin 300km/h kiitävä Shinkansen-juna vei meidät Nagoyaan, jossa pidimme lounastauon. Tauon jälkeen hyppäsimme Japanin alpeille Matsumotoon vievään junaan. Tuo juna oli hieman verkkaisempi, mutta eipä meillä mihinkään kiire ollut.

Parin tunnin matkalla näimme niin kaupunkia, maaseutua kuin vuoristokyliä. Japanissa on tapana venyttää sanojen loppua, mutta kun saavuimme perille, junassa kuulutettiin “Matsumotoooooooo”, joka oli jo aika huippua. Majapaikkamme Ryokan Seifuso tarjosi mahdollisuuden Matsumoton asemalta noutamiseen, joten soitin omistajalle ja pyysin hakemaan meidät. 15 min päästä omistaja kurvasi aseman pihaan sporttisella pakulla ja vei meidät majataloonsa. Majatalossa omistaja piti meille noin puolen tunnin esitelmän talon palveluista ja Matsumoton nähtävyyksistä. Mukavaa .

Illalla lainasimme talon polkupyöriä ja laskimme pari kilometriä alamäkeen Matsumoton keskustaa ihmettelemään. Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä ryokanin onsenissa eli japanilaisessa kylvyssä. Sit nukutti.

2.7.2009: Aamu alkoi hillittömällä selkäkivulla. Ylös ei päässyt, eikä makuuasentokaan helpottanut tilannetta. Lääkäriin en ajatellut lähteä, mutta jos jostain löytyisi hieroja niin hyvä. Ryokanin henkilökunnalta saatiin pari vinkkiä hieromalaitoksista. Monen mutkan ja erittäin avuliaiden ihmisten avulla päädyimme japanilaisen fysioterapeutin vastaanotolle. Terapeutti hieroi, paineli ja väänteli melkein koko ruhoa tunnin verran eestaas jonka jälkeen kipu vähän helpotti. Käsittelyn jälkeen olin jo kävelykunnossa ja jatkoimme kaupunkikierrosta.

Kävimme syömässä läheisellä ruokatorilla ja ostin sieltä myös japanilaisen kokkiveitsen. Aritsu-niminen kuuluisassa veitsikaupasta saa kaikenlaista teräviä vehkeitä niin nuudelin, kasvisten kuin kalankin pilkkomiseen. Nuudelia tulee sen verran harvoin pilkottua, että päätin ostaa yleisveitsen. Veitseen sai kaiverrutettua oman nimen japanilaisin kirjaimin. Uskaltaakohan niin hienoa veistä edes käyttää.

Illalla menimme vanhalle Gionin alueelle syömään. Gion on tunnettu geisha-ravintoloistaan, jossa maikot viihdyttävät asiakkaita. Kun asiakas lähtee koko ravintolan henkilökunta menee ulos asti kiittämään asiakasta käynnistä ja huutelevat vielä kohteliaisuuksia perään. Jännä tapa. Itse söimme hieman tavallisemmassa ravintolassa sitä sun tätä pieninä annoksina.

Myöhemmin illalla näimme hieman huvittavankin takaa-ajon, jossa poliisi jahtasi moottoripyörähurjastelijoita. Ensin meni moottoripyörä kakspäällä ja sitten tuli skootteripoika, joka mutkitteli poliisiauton edessä, jottei poliisit saisi moottoripyöräilijää kiinni. Illan päätteeksi vuokrasimme Jumbo Karaokesta huoneen ja hoilotimme siellä tunnin verran. Biisikatalogi oli puhelinluettelon paksuinen ja saatavilla oli myös esim. The Rasmuksen biisejä. Kyseisessä laitoksessa oli n. 50 karaokehuonetta, joten melko Jumbohan se oli. Huoneen vuokra oli 1360¥ ja hintaan sisältyi juomat. Bussiliikenne meillepäin loppui jo yhdentoista jälkeen, joten otimme taksin ryokanille. Sen pituinen se päivä.

Pikavinkki: päivän bussilippu Kiotossa maksaa 500¥ ja sen voi ostaa bussikuskilta. Lippu leimataan ensimmäisellä kerralla bussista lähtiessä ja sen jälkeisillä matkoilla sitä vain vilautetaan kuskille. Metroja emme Kiotossa käyttäneet, koska bussiverkosto on todella hyvä ja välimatkat kohtuullisia.

Toisen päivän aamu 7:30 Kiotossa. Lento oli lopulta puolisen tuntia etuajassa. Shuttlematka Kiotoon kesti pari tuntia ja toi suoraan ryokanimme ovelle. Näppärää. Eilinen menikin melkein jetlagia vastaan taistellessa, mutta ehdimme käydä jonkin verran kaupungilla tutustumassa temppeleihin ja vanhaan Kiotoon.

Paikallinen bussikulttuuri tuli myös tutuksi: takaovesta sisään ja matkan maksu tasarahalla etuovesta poistuttaessa. Jos ei ole tasarahaa etuosassa on rahanvaihtoautomaatti 1000¥:n seteliin asti. Kioton sisäiset bussimatkat ovat pääosin kiinteähintaisia ja maksavat matkan pituudesta riippumatta 220¥/hlö, joka on n. 1,70e.

Iltapäivällä alkoi kova vesisade, joka loppui vasta yöllä. Ostimme parin euron sateenvarjot, joiden avulla pärjäsi kohtuullisesti. Saas nähdä tarviiko niitä tänäänkin. Löysimme illalla mukavan ravintolan, jossa istuttiin tiskillä ja tilattiin ruokaa sitä mukaa, kun mieli teki. Söimme sushia, yakitori-vartaita, lohta, kasvis-tempuraa ja tietysti riisiä. Jälkiruuaksi kuumat saket. Loppulasku 6700¥= 50e eli ihan kohtuuhinta.

Majapaikkana meillä on Rakucho Ryokan keskustasta vähän pohjoiseen. Ryokanit ovat paikallisia majataloja, joissa nukutaan futonilla omassa pienessä jokusen tatamimaton kokoisessa huoneessa. Tässä huoneessa on sen verran tilaa, että futonit on koko ajan lattialla, mutta joissain paikoissa futonit otetaan illan tullen kaapista. Nyt aamupalalle johonkin.